Käännetään sivuja taaksepäin

Tavoitteellista treeniä, eiks nii?

Aina meillä on hevosia ollut, mutta ihka ensimmäinen poni, se jos jokin oli mahtavaa 4 vuotiaan mielestä! Pienen shetlanninponin nimi oli Sellu. Niitä aikoja en juuri muista, mutta hämärästi muistaisin ratsastelevani naama punaisena takapihalla ympyrää. Sellu oli malkoisen ahne ja karkaili yhtenään. Taitaa olla olemassa jossain kuvakin missä se lurjus oli livahtanut talvella salaa kauralyhdyn kimppuun!

Vuodet vierivät ja aloitin 7-vuotiiaana ratsastuskoulussa. Lemppariponini nimi oli Fagita, mutta haaveilin silti aina salaa ratsastamista tallin suosituimmalla hevosella. Kerran sainkin nousta rautiaan selkään, mutta selkään nousu ei ollutkaan helppoa! Monen mutkan ja maahan muksahduksen jälkeen avustuksella minut sinne ylös saatiinkin. Silloinen ratsastuksenopettajani huomautti hiekasta hevosen pepunpäällä (joka oli vahingossa tullut hiekkaisen kumisaappaan tielle) ja torui etten ollut harjannut hevosta kunnolla! Se oli pikkutytöstä tooosi noloa. Mutta ei se ratsastuskaan ollut niin mieluista, kun piti istua 100m korkeammalla kuin tutun ja turvallisen pikkuponi Fagitan. Jäi viimeiseksi kerraksi!

Kauankaan en ehtinyt ratsastuskoulussa rampata, kun jo 8 vuotiaana saapui meille aivan uusi pieniSUURIaarre. 

Nimittäin:

Casnewydd Showman ''Soukku''

''Kaikki hevoset ansaitsevat ainankin kerran tulla pienen tytön ratsastamaksi''

Soukku oli talliimme tullessaan kaiken kokenut 17-vuotias vanha aikoinaan myös menestynyt näyttelyponi, joka on opettanut pääasiassa esteratsastusta edellisille omistajille. Jokatapauksessa Soukun oli tarkoitus tulla lähinnä vain harrasteponiksi. 

  Pari ensimmäistä vuotta vietin hillitysti naruun kiinnitettynä. Hurjissa pukkilaukoissa oli vain yksinkertaisesti opeteltava pysymään kyydissä! Alashan sieltä mukkelis makkelis tultiin monen monta kertaa... Mutta jossain vaiheessa päästiin pikkuhiljaa tekemään muutakin kuin pelkästään ympyrää. Kisoihin eksyttiinkin ensimmäistä kertaa keväällä v.2010. 

PM Tanska 2011

  Kun He B alkoin olla jo tuttua juttua siirryimme loppuvuodesta yhden pykälän ylöspäin! Syksyllä 2010 meidät valittiin maajoukkuerenkaaseen mukaan, jossa poneja valmeni silloin Stella Hagelstam. Huikean nopealla kehityksellä jatkettiin kohti vuotta 2011, joka piti sisällään mm. Pohjoismaiden mestaruuskisat Tanskassa (joukkue pronssi) ja SM kisat joissa ylsimme kokonaisuuskisassa sijalle 7.

Poni asustaa tänäpäivänäkin kotitallissamme ja viettää eläkepäiviä sen minkä ehtii. Sopivan pulska mies parhaassa iässään! Maailman ahnein poni, mutta samalla maailman ihanin! Tässä ei oltaisi, jollei olisi pientä valkoista aikoinaan kotiin tuotu!

Viimeisissä kisoissakin sitä näytettiin miten
showman osaa showmiehen eleet!

Jossain vaiheessa oli myös käytössäni ylläpitoponi Julia. Tämä new forest tamma toimi myös yleissivistävänä osana hyppäämiseeni!Juli ponin kanssa testailtiin kohtuuden rajoissa miltä hyppääminen tuntuu eri muodoissa! Hauskaahan se on, mutta ei se tuntunut oikealta pidemmällä aikavälillä....? Yksi syy siihen että nykyään tuuppailen pääasiassa sileällä?

Topillakin ollaan epätoivoisesti aina sillointällöin pieniä esteitä kokeiltu, mutta tuntuu ettei se ehkä ole meidän juttu? Puomien kesytysprojekti jatkuu!

Nyt entisen ja kahden nykyisen kisaponin lisäksi meillä asustaa nyt kolmivuotiaaksi kääntyvä omakasvatti Milli ja nyt neljävuotias Kirppu (okealta nimeltään Bombastic), jonka selkään olen jo kerran päässyt, mutta toivottavasti hommat sujuu hyvin ja jo lähitulevaisuudessa saisin hakea lisää tuntumaa pikkuratsuun!

mr. Bombastic, say me fantastic!

Milli, nyt jo hieman vanha kuva!